Hei, minä täällä taas.
Tää kesä on ollut, miten sen nyt sanois, tappavan tylsä. Ja mahdottoman yksinäinen. Muistan kun viime kesänä kävin jatkuvasti extemporee reissuilla ympäri Suomea, mut nyt oon tehnyt niitä ehkä kaks? Oon ollu lähinnä kotona ja töissä. Kuvittelin, et kesä Tampereella tarjoais mulle tilaisuuksia nähdä mun ystäviä ja kokea uusia juttuja, mutta nyt voin todeta et väärässä olin. Kaipaan sitä, että on jatkuvasti jotain menoa ja suunnitelmia, kaipaan mun ystäviä, kaipaan mun elämää. Siksipä onkin mukava päästä pian palaamaan koulun penkille.
Ja samalla ei todellakaan. Tässä vaiheessa olen jo 110% varma, etten tuu ikinä valmistuun tältä linjalta. Yliopisto ei sovi mulle, enkä aio tyytyä tähän. Heräsin tässä yks aamu siihen ajatukseen, että elämää ei kannata pelätä. Kaikki ovet on avoimia, jos ei itse niitä sulje. Voi kokeilla kaikkea, ja kaiken voi jättää kesken. Ei kukaan oo estämässä, ei kukaan pakota sua elämään mitään tietynlaista elämää. Koulussa on aina opetettu, että pitäis löytää joku unelma-ammatti ja tehdä sitä duunia loppuelämänsä. Se ei kuitenkaan oo totta. Jotkut ei välttämättä tuu ikinä löytämään sitä yhtä ja tiettyä työtä, vaan viettää elämänsä tehden sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu kiinnostavalta.
Kaikki tälläset ajatukset tuntuu oman pienen pään sisällä tosi suurilta ja pelottavilta. Mäkin oon aina kuvitellut, et mun pitäis olla yliopistos ja et mun pitäis tykätä lukemisesta. No ei tarvii, ei todellakaan tarvii. Kaikkien ei tarvii opetella istuun nenä kii kirjas, kaikkien ei tarvii opetella kirjottaan hienoja akateemisia esseitä. Mikään koulutus eikä mikään ammatti oo toista huonompi tai hienompi, eikä kaikesta työstä tai koulutuksesta tarvii todellakaan tykätä. Jotkut ihmiset ei tuu koskaan löytämään sitä elämän tarkoitusta työstään, vaan jostain ihan muusta, kuten vaikka harrastuksesta.
Joten jos just sua arvelluttaa oma tulevaisuus ja jos sua ahdistaa oma ala, niin kuuntele ittees hetki. Haluutko pakottaa ittees jatkaa sitä rataa, uskotko että se tekee sut iloseks? Vai löytyiskö se oma onni kenties jostain muualta? Fakta on se, et mikään ei oo lopullista. Mihinkään ei tarvii tyytyä, mitään ei tarvii jaksaa, jos oikeasti ei halua. Mieltään voi muuttaa jatkuvasti, se on ihan ok! Se on sun oma elämäs, se on just sun näkönen. Eläkää elämää ittellenne, uskaltakaa ottaa riskejä, uskaltakaa seurata omaa sydäntänne, kyllä te löydätte perille.
❤: Tanita
