KESÄ!
Sain huomionne. Siellä on tänään kyl oikeesti officially kesä, kun mäkin pääsen tänään vihdosta viimein töihin! Oon todella innoissani.
Täs on taas sattunu ja tapahtunu, joten pikanen update. Ensinnäkin, reissasin tos hirveesti, kävin Raumal, Helsingis ja Mäntäs, hyvii keissei kaikki. Oli kiva nähä kavereita ja sukulaisii pitkäst aikaa, suhteita on hyvä pitää yllä. Toisekseen, sain Helsingin Metropoliaan valintakoekutsun sosionomi puolelle! Se oli mun ykkösvaihtoehto, joten en vois olla tyytyväisempi. 30.5 on kokeet, jännittää muuten aika hitsisti. Eilen mul oli aineopettajan soveltavuushaastattelu ja se meni todella hyvin siihen nähden, etten todellakaan tiedä et mihin suuntaan haluan mun elämää atm viedä. Ostin kans piirtopöydän ittelleni viikko sit! Oon aina kelannu et haluisin sellasen, mut nyt sit oikeesti kävin sen ostamassakin. Oon tehny yhtä työtä jo +24 tuntia. ja se ei oo lähellekkään valmis, voi luoja. Pitää vaa painaa duunii nii kyl se siit! Se mist tulin kuitenkin tänään oikeesti puhuun oli mun aamunen videopuheluhaastatelu Pelastakaa Lapset ry:n vapaaehtoistoimintaa koskien.
Haastattelu meni todella hyvin, itseasiassa niinkin hyvin, et pääsin suoraan siihen toimintaan mukaan! Musta on ihan uskomaton ajatus, et vihdoin pääsen auttaan nuorii ja lapsii niiden ongelmien kanssa. Käytännössä mun toimenkuvaan tulee kuuluun siis erilaisilla nettifoorumeil pyöriminen, ja erilaisten teema- ja henkilökohtasten keskustelujen pitäminen. Mahdollisesti pääsen myös tapahtumiin mukaan ja kenties Twitchiin striimaan Hearthstonee! Oon aina haaveillu jostain tälläsest, ja on mieletöntä vihdoin päästä toteuttaan unelmiaan. Tää alkukesä on muutenkin menny jotenkin niin nappiin ja must tuntuu et ansaitsen sen ihan täysin.
Musta yks tärkeimpii asioita elämässä on asioista puhuminen, ihan oikeesti. Voin jankuttaa täst vaik joka tekstissä, mut se on ihan fakta. Puhuin tuol opehaastattelus siit, et miten lapset on jotenkin aina niin suorapuheisii eikä ne kiertele niiden juttujen kaa, jonka takii niiden kaa on oikeesti paljon helpompi tehä duunii. Aikuisten pitäis ottaa mallia lapsista ja puhua avoimemmin omista huolistaan ja murheistaan. Eihä ketään voi auttaa, jos se ei kerro et mikä on hätänä. Tän takii oon aina halunnu mukaan vapaaehtoistoimintaan, koska siel kannustetaan nuoria oikeesti keskustelemaan asioistaan ja kelaileen et miten omaa elämää vois parantaa. Tiiän tasan tarkkaan, milt tuntuu kun on kaikki huonosti ja ku kukaan ei oo kuuntelemas. Samal kans tiiän, et milt tuntuu ku edes yks ihminen on valmis kuunteleen, se merkitsee enemmän ku mikää muu. Siks haluun oikeesti tehä duunii et edes yhden ihmisen elämä paranis, se ois jotain aivan käsittämätöntä mulle.
Toivon jotenki, et nää mun höpötykset auttais teitäki kelailee omaa elämäänne. Mikä teidän elämäs on hyvää, mikä on huonoo, mitä vois tehä toisin. Ihminen meinaa pystyy ihan uskomattomiin muutoksiin jos vaan päättää niin. Suurin vihollinen on kuitenkin aina henkilö itse. Koittakaa puhuu enemmän jutuistanne ja kertoon kavereillenne fiiliksiänne, koska siit ei seuraa mitään muuta ku hyvää. Mäkin haluisin kuulla teijän juttui, oikeesti ihan mitä vaan, mua kiinnostaa ihan tosissaan. Älkää koskaan pelätkö puhua, koskaan ei voi puhua liikaa. Oon vaa nii kikseis tost vapaaehtoisjutust, vihdoin voin tehä jotain konkreettista auttaakseni ihmisii, vihdoin voin käyttää mun resursseja siihen mihin kuuluukin. Ja ku tästäki huomaan et miten hyvin tälläset jutut sopii mulle, nii sitä enemmän haluan opiskeleen sosionomiks. Pitäkää peukkui pystys, mä ainaki pidän.
Nauttikaa täst perjantaist ihan täysil, tänään on ihana päivä!
<3: Tanita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti